Perinnöllisiä ataksioita esiintyy sekä ihmisillä että eläimillä. Ihmisillä perinnölliset ataksiat ovat hyvin monimuotoinen sairausryhmä, jota kuitenkin yhdistää pikkuaivojen hermorappeuma ja toimintahäiriöt. Pikkuaivot ovat isoaivojen taka-alapinnalla sijaitseva tahdonalaisten liikkeiden koordinaatioon vaikuttava elin. Pikkuaivojen rappeutuminen aiheuttaa ataksiaa, eli neurologista oiretta, jossa esimerkiksi raajojen liikkeiden hallinnassa sekä tasapainon ylläpitämisessä on vaikeuksia. Ihmisillä autosomaalisesti peittyvästi ja vallitsevasti periytyvissä ataksioissa tunnetaan molemmissa toistakymmentä aiheuttavaa geeniä. Koirilla perinnöllisten pikkuaivosurkastumien geneettinen tausta on kuitenkin jäänyt tuntemattomaksi. Suomenajokoiran perinnöllisen pikkuaivoataksian ensimmäiset oireet ilmaantuvat yleensä kahden kuukauden ikään mennessä. Sairaiden pentujen askellus muuttuu hapuilevaksi, koska sekä tasapainon että liikkeiden hallitsemisessa on vaikeuksia. Ataksia pahenee nopeasti ja lopulta myös syöminen käy mahdottomaksi hallitsemattomien pään liikkeiden takia. Sairauteen ei ole hoitokeinoja ja sairaat pennut joudutaan lopettamaan. Lohen ryhmän tutkimus havaitsi pikkuaivojen surkastumiseen liittyvää voimakasta hermosolukatoa ataksiapentujen pikkuaivojen kuorikerroksessa. Sairaiden ja terveiden koirien perimää vertaamalla tunnistettiin hermorappeuman syy; ataksiapennuilla oli SEL1L-geenissä yksi nukleotidi vaihtunut toiseksi, mikä johtaa aminohappomuutokseen SEL1L-proteiinissa. ”Tunnistettu ataksiageeni on ensimmäinen koirilta tunnistettu pentuiän pikkuaivorappeumaa aiheuttava geeni”, kertoo professori Lohi. Vastaavaa sairautta on kuvattu suomenajokoirien lisäksi useassa muussakin rodussa. Lohi jatkaa, ”SEL1L-geeniä ei ole aiemmin liitetty pikkuaivoataksioihin, joten se on samalla myös uusi ehdokasgeeni ihmisen vastaavissa ataksioissa, ja olemmekin jo seuloneet ensimmäisiä ihmispotilaita mahdollisten mutaatioiden löytämiseksi SEL1L-geenistä”. Suomenajokoirilta tehty geenilöytö paljasti myös uuden ataksiaan liittyvän tautimekanismin, jonka tarkempi selvittäminen voi auttaa ymmärtämään hermosolurappeuman kehittymistä. SEL1L-proteiinin aminohappomuutos osuu yhteen proteiinin toiminnallisista rakenteista ja näin sillä on todennäköinen haitallinen vaikutus proteiinin normaaliin toimintaan. SEL1L-proteiini on osa solujen solulimakalvostossa tapahtuvaa proteiinien laadunutarkkailua, jonka pettäessä hermosolut "stressaantuvat" ja kuolevat. ”On mielenkiintoista, että vaikka SEL1L-geeniä ilmennetään useissa eri kudoksissa, sairastuneilla koirilla patologisia muutoksia ei nähdä muualla kuin pikkuaivoissa. Pikkuaivojen kuorikerroksen tiettyjen hermosolujen on aiemmin todettu olevan erityisen herkkiä solulimakalvoston stressille, mikä saattaa selittää pikkuaivoihin rajoittuneneen solukadon”, kertoo FM Kaisa Kyöstilä, artikkelin ensimmäinen kirjoittaja. ”Pystyimme lisäksi mittamaan lisääntynyttä solulimakalvoston stressiä sairastuneiden koirien pikkuaivokudoksesta, mikä vahvistaa oletettua häiriötä SEL1L-proteiinin toiminnassa”, Kyöstilä lisää. Suomenajokoirien ataksia on yhden geenin sairaus, joka periytyy autosomaalisesti peittyvästi eli resessiivisesti. Tutkimuksen mukaan noin 10% suomenajokoirista kantaa tätä peittyvää geenivirhettä. Rodulle on kuitenkin nyt tarjolla geenitesti, jonka avulla terveet kantaja-koirat pystytään tunnistamaan ja voidaan pitää jalostuksessa mukana, kunhan ne yhdistetään geenivirheestä vapaan koiran kanssa. Kaikkia kantajakoiria ei suositella suljettavan pois jalostuksesta perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Suomenajokoirien ataksiatesti on ensimmäinen tutkimusryhmän kotimaiselle rodulle kehitettämä testi ja se on saatavilla Genocoper-yritykseltä. Suomenajokoirilla esiintyy myös imusolmukesyöpää sekä sydänsairautta, joiden perinnöllistä taustaa selvittävät projektit ovat parhaillaan käynnissä koiragenetiikan tutkimusryhmässä. Professori Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopistossa sekä eläinlääketieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, ja hänen tutkimustaan rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa Suomen Akatemia, EU (LUPA), Euroopan tiedeneuvosto, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen kulttuuri Säätiö, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Biocentrum Helsinki ja Folkhälsan. Ataksiatutkimusta tuki myös Suomen eläinlääketieteen säätiö. Lisätietoja: Professori Hannes Lohi Puh. 358 9 19 25085 Sähköposti: hannes.lohi (at) helsinki.fi FM Kaisa Kyöstilä Puh. 358 9 191 25679 Sähköposti: kaisa.kyostila (at) helsinki.fi |